Tässä on Suomen Kiinanharjakoirat RY:n forumin "kasvattajahaastattelu". Teksti on kirjoitettu keväällä 2008.

Stormblåstens, Essi Suominen

1.Miten, milloin ja miksi tulit aloittaneeksi kasvatustyön?

"Se vain tapahtui" - tässä ehkä melko samanlainen tarina, kun monen muunkin kohdalla. Ensin hankitaan yksi kekkuli lemmikiksi ja sitten käydään "huvin vuoksi ja kasvattajan mieliksi" käyttämässä tätä koiraa kehässä joitain kertoja, ja huomataan, että rotu on vienyt mukanaan. Näin kävi siis meillekin (me oli tuolloin minä ja silloinen aviomieheni Antti) että Hanskista tulikin Fin & Est Mva vaikkei pitänyt näyttelykoiraa edes hommata. Tietyn tyyppiset ihmiset sitten vain huomaavat olevansa kasvattajia, ilman sen kummempaa "päätöstä". Meidän eka oli siis Hanski (s.1998) joka kotiutui heti alkuvuodesta 1999 ja ensimmäinen pentue syntyi melko piakin, syyskuussa 2000. Eräs kasvattaja tarjosi meille tuolloin jo pentuja saanutta vanhempaa narttua, joten se luonnollisesti nopeutti kasvatuksen aloittamista.

2.Mitä mieltä olet rodun tämän hetkisestä tasosta yleensä ja erityisesti Suomessa? Perustelut?

Olen nähnyt koiria livenä Suomen lisäksi Ruotsi, Englanti, Baltian maat ja USA. Enkä ole mielestäni nähnyt juuri mitään, että voisin tehdä laajempaa vertailua tasoista. Nämä ulkomailla nähdyt koirat ovat luonnollisesti suurin osa näyttelykehässä nähtyjä, joten millaisia ne sitten ovat ne "kotimurret" muissa maissa.. – varmaan samanlaisia kun meidänkin kotimurret Mutta tälläisiä karkeita yleistettyjä vaikutelmia olen saanut; USAssa oli pieniä ja iloisia, mutta hampaattomia koiria. Ruotsissa suuria ja karvaisia, Englannissa suuria ja useita kyseenalaisen luonteen omaavia. Baltian maissa koiria on ollut Eestistä, Latviasta, Liettuasta, Venäjältä ja Puolasta + tuonnit, ja pää-asiassa niiden taso on heikompi kuin Suomessa. Toisaalta taas en itse pidä ollenkaan "keskieuroopantyypistä", joten ne siksikin varmaan näyttävät minusta huonommilta kuin esim. Suomessa. Ja tietenkin poikkeuksiakin on. Toisaalta taas eräs Tsekkikasvattaja totesi minulle näin (suora copy & paste hänen postistaan) "It is famous that Chinese crested dogs in Finland ar not as good as in Czech are" - eli kauneus edelleen katsojan silmässä.

Suomessa on mielestäni ihan kohtuullinen taso. Etenkin minua miellyttää, että kehissä enää harvemmin näkyy niitä takaosat kyökyrällä meneviä mönkijöitä ja harjakoiriin on saatu tyyliä ja linjakkuutta. En ole erityisen huolissani mistään tietyistä ominaisuuksista, kaikilla kasvattajilla on aina niitä väärän kokoisia tai jostain kohtaa väärän mallisia ja huonompiluonteisia yksilöitä. En muutenkaan koe, että minun tehtävänäni olisi valvoa muiden kasvattajien tekemisiä tai jalostusvalintoja. Keskusteluahan jotkut valinnat toki aiheuttavat. Se vaan on hyväksyttävä.

3.Mitkä ovat jalostustavoitteesi?

Niinkuin kaikilla muillakin: terveet ja rodunomaiset koirat. Jos kävisin kohta kohdalta ominaisuudet, joita tavoittelen kasvatustyössäni, naputtelisin tätä tekstiä vielä ensi viikollakin joten jos tarkastelet kohdassa 8 mainitsemiani koiria, voinet päätellä jotain mitä kasvatuksessani haen. Virheettömiä nämä yksilötkään eivät toki ole minunkaan silmissä.

Haluan että kasvattini (terveys on tietenkin niin itsestään selvä asia, ettei siitä sen enempää) ovat sopusuhtaisia, linjakkaita ja tyylikkäitä. Ne seisovat varmasti ja tasapainoisesti kaikilla raajoillaan ja kun niitä katsoo, voi päätellä, että ne ovat sulavaliikkeisiä, ketteriä ja nopeita. En halua niiden olevan sellaisia että pentulaatikossa saa arpoa onko kyseinen pentu puuteri vai naku. Häntien tulisi olla suoria, korvien suuria & pystyjä, päiden kauniita. Yksi mikä sattuu pahasti nykyään harjakoirissa mun silmään on "kääpiömäinen pää" = pieni tai puikkonokka ja pallosilmät sekä etuliikkeet. Sellainen hackneyponimainen etuliike on vaan niin väärin.

Voisin myös todeta yhdellä lauseella; haluaisin saada aikaiseksi noin Vellar Pljus Arsenin kokoisia ja luonteisia sekä M.T.O. The Sundance Kidin näköisiä koiria

Luonteesta olen varmaan eri mieltä kuin monet, sillä en mitenkään erityisesti kaipaa harjakoiralle sellaista "jokapaikan höylä ja kaikkien kaveri" luonnetta. Enkä myöskään pidä erityisen pehmeistä luonteista, näistä herkkiksistä jotka ovat tuttuja monille... Haluan enemmän sellaista "hälläväliä" asennetta niinkuin Samilla (Vellar Pljus Arsen); “kaikki on jees” mutta siitä ei tarvitse kohkata ja osataan myös asettua aloilleen. En näe myöskään mitään syytä, vaikka seurakoirasta onkin kyse, että koiran tulisi täysin varauksettomasti hyväksyä joka ikinen vastaantulija kaverikseen - eli sellainen tietynlainen välinpitämättömyys tuntemattomia kohtaan on ihan ok. Tällä en kuitenkaan hae mitään nilkanpurija-räyhääjiä jotka putoavat pöydältä kun tuomari haluaa niihin koskea.

4.Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi?

Seuraamalla, kokeilemalla ja olemalla rehellinen.Tutkimalla sukutauluja, katselemalla koiria livenä, juttelemalla niiden ominaisuuksista omistajan kanssa.Käytän koiria terveystutkimuksissa ja näyttelyissä. Pyrin myös hahmottamaan koiran kokonaisuutena ja vaikka sillä olisi joku hyvinkin huomattava virhe mutta se muuten olisi suurimmilta osin sitä mitä haluan, voisin käyttää sitä jalostukseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä mitä joku muu kasvattaja tuumaa valinnoistani, jos oma näkemykseni tai pidemmän tähtäimen suunnitelma ottaa askeleen haluaamaani suuntaan jonkun tietyn yhdistelmän teossa. Toki mielelläni keskustelen asioista ja näkemyksistä. Esim. juuri tämä forum on usein hyvinkin kiintoisaa luettavaa, valitettavasti nyt parina viime vuonna on elämässä ollut kaikenlaista, jolloin aika esimerkiksi forumilla vastailuun on ollut kortilla. Pyrin myös olemaan yhteydessä ulkomaalaisiin kasvattajiin ja tekemään yhteistyötä myös heidän kanssaan.

5.Mikä on mielestäsi tärkeintä pentueen hoidossa?

Kuulun kanssa niihin, jotka mielellään rauhoittaa emon ja pennut noin pariksi viikoksi syntymästä. Eli ei vierailijoita tai muuta normaalista poikkeavaa. Tämä on syy myös siihen, että olen antanut narttujen synnyttää sijoitusperheessä - jotta emo olisi tutummassa piirissä ja stressi olisi minimoitu. En väkisin siis raahaa narttua synnyttämään minun luokseni. Samoiten meillä pennut saavat alkaa liikkua muiden seassa heti kun ovat siihen valmiita. Usein tämä tapahtuu siinä n. 5 viikkoisena. Olisihan se kiva, että pennut tottuisivat mm. muihin eläimiin ja lapsiin jo ennen luovutusikää, mutta enpä taida tuolle nykyisellekään miehelle ehdottaa lapsen hankintaa, jotta "pennut sosialistuisivat"

Mielestäni ruokinta on myös tärkeää; kaikenlaista pennulle sopivaa tiskiin vaan; että pentujen ruokavalio on ollut mahdollisimman monipuolinen heti taaperosta saakka. Perustana laadukas kuivamuona, tietenkin.


6.Millä perustein valitset jalostusyksilösi? Otatko huomioon jotain erityistä valitessasi narttua vs. urosta? Onko ulkomaalaisten yksilöiden (usein urosten) käyttö tärkeää täkäläisen esim. geenipohjan laajentamiseksi, terveyssyistä tai muutoin?

Olen tähän asti valinnut jalostusyksilöt sen mukaan, mikä on ulkoisesti silmääni miellyttänyt. Omista jalostusyksilöistäni suuri osa on tuonteja tai niiden jälkeläisiä, joten nämä on valittu kuvien ja mielenkiintoisen sukutaulun myötä. Tosin näistä tuonneistakin muutama on sitten ollut jotain ihan muuta, ja jäänyt pois jalostuksesta. Jotkut tuontini olen kyllä nähnyt livenä ennen hankintaa, joka on tietenkin se mihin pitäisi pyrkiä, usein niin ei vaan käy. Ongelmana tässä tuontien käyttämisessä olen huomannut (ei tosin tullut yllätyksenä) että kasvattini ovat olleet melko kirjavaa sakkia. Niiden kirjavampi ulkomuoto ei sinänsä ole haitannut, koska olen pyrkinyt valitsemaan jatkossa ne, joihin olen saanut eniten miellyttäviä ominaisuuksia ja näin menemään eteenpäin. Ongelmana on ollut se, että kaikenlaista "pikkuvikaa" on pukannut, koska ulkomaiden terveystutkinta ym tuntuu olevan todella heikkoa meihin suomalaisiin verrattuna ja koiraa ostettaessa nämä seikat on sitten vaan jätetty mainitsematta (tai ei oikeasti ole tiedetty, kuka sen tietää) ja olen saanut ne sitten omassa pentulaatikossa havaita mm. siniset silmät - yksi tälläinen ominaisuus esimerkkinä mainittakoon. Tässä valossa sanoisin, että geenipohjan laajentamiseksi on hyvä käyttää myös tuonteja, mutta ei tulisi väheksyä kotimaisiakaan koiria. Tosin itse olen usein huomannut, että suomessa syntyneiden koirien sukutauluissa on paljon sellaisia koiria, joita en omaan kasvatukseeni halua. Tämä tietenkin perustuu jälleen kerran siihen, että suomikoirista on enemmän tietoa kuin ulkomaalaisista.. eli valinnan tekee sitten jokainen kasvattaja itse, haluaako tuttuja suomikoiria vai tuntemattomia tuonteja..

7.Mikä on vaikeinta kasvatustyössä? Alkaisitko tällä hetkellä uudeksi kasvattajaksi?

Vaikeimmaksi asioiksi olen kokenut sen, mihin linja tulisi vetää. Se, millä perusteella koira on sopimaton minun kasvatukseeni - mitkä ongelmat sen jälkeläisissä voin hyväksyä ja jos niitä syntyy lisää, olenko edelleen valmis elämään niiden kanssa.. Mikä vika on niin suuri tai merkitsevä, että koira tulisi jättää pois jalostuksesta. Toistaiseksi olen aika monta koiraa jättänyt pois jalostuksesta, toisaalta taas käyttänyt sellaisia, jotka joku muu olisi jättänyt pois. En ainakaan toistaiseksi ole katunut.

Samoiten vaikeaa on ymmärtää miksi jotkut kasvattajat tuntevat tarvetta keksiä kaikenlaista uropa (koirista ja koirien ulkopuolisista asioista) ja sitten levittävät niitä täytenä totena, jonka ikävä kyllä monet uskovat. Tämähän ei nyt ole kasvatuksellinen seikka, mutta helposti latistaa mielialaa eikä ehkä uskalla toimia kuten haluaisi? Minulla on onneksi melko paksu nahka

Alkaisinko tällä hetkellä uudeksi kasvattajaksi – Sinänsä paha vastata tähän, koska olen mielestäni vasta kasvatukseni alussa – paljon on vielä nähtävää, koettavaa ja opittavaa… Jotain onneksi on jo tavoitettukin.

8. Mainitse halutessasi, mikä on mielestäsi ollut tähän mennessä onnistunein pentueesi ja miksi?

Kuten aiemmin mainitsin, on kasvattini melko kirjavaa sakkia, joten ensin mainitsen jalostuskoirat, joista olen saanut eniten haluamiani ominaisuuksia kasvatteihini; Vellar Pljus Arsen, Moonswift The Countess ja M.T.O. The Sundance Kid.

Tykkään kokonaisuutena eniten R-pentueestani, tosin ne eivät ole vielä vuottakaan ja tiedän sen verran heidän suvustaan, että kehitys on vielä kesken. (Minulla on ollut muutama yhden pennun pentue, mutta niitä on mielestäni huono arvioida pentuena, joten niitä en ottanut mukaan kun mietin vastausta tähän "paras pentue" osaan.)

Yksittäisiä kasvattejani, jotka ovat ulkoisesti edustaneet haluamaani tyyppiä parhaiten kokonaisuutena; Stormblåstens Archane Power, Stormblåstens Electric Fire, Stormblåstens Mooncrest Mask, Stormblåstens Lake Of Fire, Stormblåstens Mooncrest Spell, Stormblåstens Nemesis Divina, Stormblåstens No Not Me Not I ja pikkunassikka Stormblåstens Spellbound.

Tälläisiä hakemiani ulkoisia ominaisuuksia ovat mm hyvät korvat, kauniit päät, sopiva koko, suora häntä, oikeanlainen karvoitus nakuilla, kaunis turkki puuterilla, yleinen sopusuhtaisuus, linjakkuus ja silmääni miellyttävä tyyppi.


9. Mikä on oleellisinta pentujen markkinoinnissa niiden saamiseksi sopiviin koteihin?

En markkinoi pentujani / koiriani. Minulla on tiedot syntyneistä pennuista kotisivuillani ja joskus saatan postittaa kuvia johonkin listalle tai tälläiselle rodun forumille, mutta nykyään sekin on aika vähäistä. Toivoisin asian olevan lähinnä niin, että joku pentua harkitseva henkilö ihastuu johonkin kasvattamaani koiraan ja sen takia haluaa minun kasvattini - eli että nämä koirat ikäänkuin itse markkinoivat itseään omalla olemuksellaan. Tietenkin nykyisenä netti-aikana suuri osa ihmisistä "tutustuu" koiriin ensin vain nettisivujen tms kuvien perusteella, joten olen koettanut pitää sivuni siisteinä ja informatiivisinä kauniilla kuvilla höystettynä.

10. Onko vanhempien tuloksilla (Terveys/luonnetesti/näyttelyt/koiraurheilulajit) vaikutusta menekkiin? Entäpä sillä, että aiempia pentuja on kokeneilla ja tunnetuilla omistajilla?

Joillekin tuntuu olevan ja joillekin taas ei sitten mitään merkitystä “kun toi vaan on niin söpö, se on pakko saada” – tyyliin. Tähän ei mielestäni ole mitään suoraa vastausta sen kohdalta tulisiko tuloksilla olla merkitystä, tittelikäs ja itse terve koira voi periyttää sairaan siinä missä tittelitön ja terve koirakin. Terveystutkimukset pitäisivät olla itsestäänselvyys ja myös uusinta-tarkastukset. Näyttelytuloksetkin ovat hieman moniselitteinen asia – väitän että mistä tahansa murresta saa valion – kunhan lähtee tarpeeksi “syvälle”, joten onko se sitten joku laadun tae, kun nimen edessä on joku Äterisiputertisi Ch? Ja tälläisen koiran jälkeläiset sitten voisivat olla kalliimpia? Noh, tietenkin voi ajatella, että valionarvot ovat eritasoisia. Mutta jos kysyt vaikkapa joltain Jenkiltä että mitä eroa on Fin Ch tai Est Ch tai Cro Ch tai vaikka Blr Ch niin taitaapa heidän silmissään olla vain tuo “valio kun valio”. Sitten on tämä “selityksen makua” juttu kun sanotaan, ettei koira tykkää olla kehässä ja siksi ei pärjää. Niin. Onhan niitä sellaisiakin jotka muuttuvat ihan eri koiraksi kehänauhan puolesta riippuen, tekeekö tämä koirasta huonomman jalostusyksilön? Miksi se käyttäytyy niin? Mutta se, millainen koira on muissa olosuhteissa on mielestäni se minkä tulisi olla ratkaiseva tekijä jalostuskäyttö - päätöksen suhteen.

Tästä tulee ehkä sellainen kuva, etten pidä valioita sen kummempana kuin muitakaan murreja, se ei pidä täysin paikkaansa. Tottakai koiran on oltava kohtuullisen tasokas rotunsa edustaja, jos se useinmiten pärjää vähintään kohtuullisesti ja on kerännyt itseleen titteleitä. Mutta se, onko tämä jälkeläisten laadun tae, onkin sitten eri-asia. Ainahan niillä pennuilla on sekä isä että emä.. että jos sohvaperunalle käyttää Multi Ch, niin ei pakosti ole BIS pennut laatikossa kasvamassa Samoiten meistä kaikilla ei pakosti ole aikaa / rahaa / mahdollisuutta rullata 25 koiran kanssa Eurooppaa ristiin ja kerätä niitä meriittejä.

Sillä, jos olet myynyt kasvatin henkilölle joka kahvaa pitkin planeettaa ja tuo koiraa esille on luonnollisestikin vaikutus joidenkin henkilöiden kohdalla menekkiin. Onhan se nyt selvyys, että jos sun kasvattis on pitkin planeettaa esillä – muut “löytävät” sut helpommin ja osaavat kysyä pentua sinulta paremmin kuin sellaiselta joka omaksi ilokseen lisää koiramäärää jossain perämetsissä. Tosin ovatko nämä esille tuodun koiran suvut ym yhtään parempia ja arvokkaampia kuin ne jotka siellä perämetsissä kasvaa? Se lienee jokaisen oma asia.

Mainittava kuitenkin on se seikka, että ainakin itse ilolla otan vastaan ihan jokaisen meriitin jonka onnistun saamaan koirilleni ja lykkään sen koirani tietojen yhteyteen.. Pentujen hintaan se ei kylläkään vaikuta.


11. Miten määrittelet tittelijalostuksen? Esiintyykö sitä mielestäsi meillä tai muualla?

Siis että valitaan jalostukseen mahdollisimman tittelikäs koira välittämättä muista ominaisuuksista / rasitteista. Suomessa sitä saattaa olla muutamia tapauksia, mutta pää-sääntöisesti ei. Tässäkin on sama kuin edellä mainitussa vastauksessa; tälläinen koira on helpompi “löytää” kun se on paljon esillä ja siksi saattaa vaikuttaa että se on valittu titteleiden takia. Jenkit tuntuvat olevan ihan hysteerisiä tuon Am Ch kanssa – vaikka minun silmissäni “ihan mikä tahansa” valioituu sielläpäin kunhan ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.